Afrikka - Maapallon kohtu

Olen ilolla lukenut maamme ylimmän ulkopoliittisen johdon aktivoitumisesta Afrikan mantereella, jota HS (4.3.2009) uutisotsikossaan valottaa. Afrikalla on allekirjoittaneen sydämessä tärkeä paikka jo siitä yksinkertaisesta syystä, että minussa [ja meissä kaikissa] asuu pieni afrikkalainen (jos tiedot ihmisen syntysijasta pitävät paikkansa).

Toivottavasti Suomen ulkopoliittisella johdolla löytyy viisautta ja kykyä syventää suhteitamme Afrikkaan etenkin kehitysyhteistyön kautta:
Näkemään ennen kaikkea ylitse kvartaalitalouden lyhytnäköisen agendan; Afrikka tarjonnee paljon yhteistyömahdollisuuksia mutta ennen kaikkea pitkäjänteisiä haasteita hyvinvoinnin jakamiseen tasaisemmin afrikkalaista yhteiskuntaa ja sitä kautta yleistä kehitystä tukevaksi. Monilla Afrikan mailla esim. luonnonvaroista saadut tulot jäävät liian usein muutamien harvojen taskuun eikä maan "omaan kassaan", johon ne oikeutetusti kuuluvat. Demokratian lisääminen on siten luonnollisesti oltava agendassa korkealla kun kahdenvälisiä suhteita puidaan Afrikan valtioiden kanssa.

Meidän tulisi muistaa kuitenkin se, että vaikka yhteiskuntamme on kehittynyt vuosien saatossa suotuisasti, myös meillä on varmasti paljon opittavaa afrikkalaisilta ja afrikkalaisista yhteiskunnista. Molemminpuolinen oppiminen olkoon suuntaviittana matkallamme kohti suurempaa ymmärrystä ja sitä kautta parempaa elämää.

Alexander Stubb on mielestäni onnistunut ulkoministerin tehtävissään tähän asti esimerkillisesti ja antanut kasvot uudenlaiselle suomalaiselle; joka on ulospäin suuntautunut, päättäväinen mutta samalla empaattinen. Pekka Haaviston nimittäminen rauhantunnustelijaksi "Afrikan sarveen" on yksi esimerkki minulle tärkeästä toiminnasta ihmisyyden puolesta ja osoitus ulkoministerimme hyvästä tilannetajusta.

Ubuntu!